Lähettiin kuvausreissulle Lohtajalle. Eväät mukaan ja sitä rataa. Käytiin Kalajoen hiekkasärkillä ensin lenkki ja sitten kohti Lohtajaa, odottamaan kun aurinko laskisi. Keli oli komea ja maha täynnä makkaraa. kaikki muutenkin kohillaan.
Sitten piti etsiä sopivat asemat, aurinko alkoi olla jo alhaalla. Vaikka kuinka pää pyöri kuin pöllöllä ja ravattiin ees taas, alkoi vaikuttamaan siltä, että tältä niemeltä kuvaamisesta ei tule mitään. Sehän laskee justiin tuon metsän taakse. Alkoi olla jo kiire. Kamat kasaan ja autolla etsimään uutta paikkaa.
Vajaan 10 kilometrin ja monen monen risteyksen jälkeen tulimme taas lähelle merta, vaikka se ei vielä näkynytkään. Auto parkkiin ja kävelemään. Maisema oli kumpuilevaa,varpuja ja jäkälää, siellä täällä kasvoi kitukasvuinen puu.Saapa nähdä ehditäänkö. Noin puolenkilomertin kävelyn jälkeen nousin viimeiselle hiekkadyynille ja meri avautui eteen.
Se oli huikein näky minkä olen merenrannalla nähnyt.Olimme juuri ehtineet. Aurinko oli juuri laskemassa tyyneen veteen. Koko taivas oli aivan pastillin sininen ja punainen.Niin hennonsinisenä koko maisema. Hiekkaranta jatkui kummallekkin puolelle niin pitkälle kuin vain näki. Tiesin, että tätä fiilistä ei voi saada kuvaan,se on tallennettava muistoihin.